At A Glance Author Crystal Contact Crystal@bme.anon When A year ago Artist Paawo Studio Harness bodypiercing Location Helsinki Minun pienoinen pakkomielteeni lävistyksistä alkoi jo nuorena, kun kävimme ottamassa ensimmäiset korvakoruni isäni pyynnöstä. Ettei minua kiusattaisi koulussa, koska kaikilla muilla tytöillä olisi eikä minulla. Mutta muutama vuosi sitten se oli vasta alkoi kunnolla.
Olen aina tykännyt kauniista asioista ja kun näin ensimmäistä kertaa napakorun kaverillani olin aivan myyty. Kuitenkin äitini ja isäni oli erimieltä napakorun suhteen. He pelottelivat minua verenmyrkytyksillä, tulehduksilla, arvilla ja he yrittivät vakuutta että kiittäisin heitä vielä aikuisena. Kuitenkin minulla on paha tapa että yritän keinolla millä hyvänsä saada sen mitä haluan.
En koskaan ole halunnut mitään niin paljon, kuin napakorua. Mutta sen eteen piti tehdä kovasti töitä. Niinpä aloin tehdä suunnitelmaa miten voittaisin äitini ja isäni puolelleni, mutta se ei ollut helppoa. Koska äitini on sairaanhoitaja ja hänellä oli paljon ennakkoluuloja lävistyksiä kohtaan. Eikä lehdissä oleet negatiiviset artikkelit festarilävistäjistä auttaneet.
Ensimmäisen puolen vuoden aikana yritin lähestyä vanhempiani kilttinä ja ahkerana tyttönä joka ei ikinä pyydä mitään. Joka olisi ansainnut tunnustusta hyvästä koulutyöstä. Se ei toiminut. Vanhempani vain nauroivat ja sainoivat että sitten kun olet 18 vuotta voit ottaa niin paljon nappeja naamaan ja tatuointeja kuin haluat, mutta ei nyt tai olet vasta lapsi etkä ymmärrä. Tein esitelmiä lävistyksistä, kävin kyselemässä niiden vaaroista lävistäjiltä ja selitin vanhemmilleni napakorusta joka päivä, mutta he sanoivat aina ei.
Puoli vuotta oli mennyt ja aloin olla jo turhautunut=(. En jaksanut enään yrittää puhua vanhempia puolelleni. Niinpä aloin ratkuttamaan. Äiti, mä haluun napakorun... Sitä lausetta sitten äitini kuuli joka päivä moneen kertaan. Mun kaveritkin sai kuulla sitä aika useasti . Vuosi oli mennyt ja vanhempani alkoivat lämmetä ajatukselle.
Lopulta se ihana päivä koitti, jolloin äitini tuli huoneeseni ja sanoi että saat napakorun sillä ehdolla jos että et tule sitten itkemään meille jos se tulehtuu. Hypin innosta ja soitin muutamalle kaverilleni ja kerroin ilo uutiset.
Onneksi tiesin arvostetun lävistys studion Helsingissä. Vierailin heidän netti sivuilla ja tarkastin oliko he terveystarkastajan hyväksymiä ja oliko heillä olikean näköiset hygienia välineet, koska puhtaus on kaikkein kaikessa tai ainakin mulle.
Seuraavana päivänä oli aikomus lähtä Harness:iin parhaaseen lävistys studioon Suomessa (tai ainakin minun mielestä). En saanut yöllä unta ja vatsassani oli perhosia. Aamulla lähdin kaverini Lauran kanssa
Helsinkiin. Kävimme ensiksi ostoksilla katselemassa lävistyskoruja ja syömässä kiinalaisessa. Että verensokeri nousisi. Sitten lähdimme Isoroobertinkatua kohti. Äitini parkkeerasi auton muutaman korttelin päähän ja kävelimme Harnesiin lumisateessa. Laura oli hermostunut ja olisi halunut käänty pois jo muutaman kerran, mutta päätimme että emme lähde kotiin ennen kun lävistykset on otettu.
Astuimme sisään Harness:iin ja laitoimme kenkiimme suojat. Paikka näytti kotoisalta ja puhtaalata. Sitten näin lävistäjämme Paawon ensiki säikähdin vähän, kun hän näytti aika hurjalta(kuitenkin tosi kiva heppu).Sisällä oli vähän jonoa. Edessämme oleva mies oli tullut ottamaan nänni korua tyttöystävänsä kanssa. Häntä näytti meille koruaan ja se näytti ihan parantuneelta.
Sitten oli meidän vuoro. Sitä hetkeä olin odottanut vuoden ja vihdoin se tapahtui. Paawo ensiksi kertoi lävistyksistä ja että miten niitä hoidetaan. Sitten jännitys iski, kun Paawo kysyi että kumpi ensin.
Onneksi urhea Laura asettui hammaslääkärin tuolia muistuttavaan tuoliin sillä aikaa kun minä valitsin korua lasi vitriineistä.
Pienen tovin kuluttua löysin täydellisen sinisen napakorun. Samalla Laura kirosi, kun hänen nenäänsä laitettiin nenärengasta. Laura astui sermin takaa silmät vetisenä ja nauroi. Sitten oli minun vuoro. Paawo merkkasi mustalla kynällä paikan mistä neula menee läpi ja menin makuu asentoon tuolille. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa kun tunsin kylmät pihdit napani ympärillä. Sitten hengitin syvään ja neula oli läpi! Se nipisti enemmän kuin osasin kuvitella. Sitten neula vedettiin pois ja koru laitettiin paikoilleen. Se oli kaunis! Sen jälkeen kyllä pyörytti aikalailla. Vielä ennen lähtöä keskustelimme vielä kerra miten lävistystä hoidettiin ja kuinka kauan pitää odottaa että korun voi vaihtaa.
Lähdimme kävelemään takaisin autolle ja minusta tuntui että mun napa valuisi, kuinka hauskalta se kuulostaakin. Olin ihan kauhuissani että oliko se normaalia tai olisiko koru liian pieni, mutta kuitenkin luotan Harness:in ammattilaisiin että he osaavat hommansa ihan varmasti. Harness:in väki on muutenkin auttanut paljon. Ei tarvitse, kuin soittaa ja kysyä niin saat aivan varmasti ystävällistä ja ammattitaitosta apua.
Mun napakorulle ei ole tapahtunut kuin yksi pieni onnettomuus vuoden aikana, kun se tarttui villapaitaani ja siitä alkoi vuotaa verta. Mutta onneksi osaan olla varovaisempi nytten. Muuten se parani 4 kuukaudessa ja ei ole ollut mitään ongelmia, kun hoidin sitä lämpimällä vedellä joka päivä. Kuitenkin minulla on pieni pelko että se kasvaa ulos, mutta sitten ei auta kun mennnä ottamaan se uudestaan.
Napakoru on kyllä ollut ehkä paras kokemus jonka olen kokenut.Se on erittäin nätti ja naisellinen. Ja suosittelen sitä kaikille lämmöllä.
Mun vanhemmatkin tykkää siitä nykyään vaikka isäni sanoi ennen: "Miksi haluat koristella itseesi mopon osilla." Mutta vanhempien kanssa on usein se sukupolvien välinen kuilu vaikka ne aina hyvää tarkottaa. Ne osaa olla aika ärsyttäviä ja ahdasmielisiä uusien asioiden suhteen.
Nytten mulla on taas hirvea halu ottaa huulikoru(yllätys,yllätys). Se on kauheaa kun ottaa yhden lävistyksen niin sitä sitten haluaa aina lisää...Mutta siihen ratkutus kierteeseen en mene enään.
ps.Aikuisille ei aina tarvitse antaa periksi ;)