Olin tosi pitkään haaveillut napakorusta, jo aivan pikkutytöstä asti. Perheeni oli vain niin lävistysvastainen etten voinut korua heti ottaa. Äitini aviomies sanoi ottavansa korun heti pois, jos sellaisen otan muualle kuin korviin. Ja korvissakin sai olla vain yhdet lävistykset, nekin sain vasta 13 vuotiaana, äitini mielestä nuoremmalla ei voinut olla sellaisia. Ehkä tämän takia lävistykset ja tatuoinnit ovat aina kiehtoneet minua suunnattomasti ja jo aivan pienenä päätin niitä hankkivani.
At A Glance Author Keel Contact Keel@bme.anon When Six months ago Artist Tampereella A-R-I Studio Igor siperianhurtta Location Jyväskylä/Tampere Otin ensimmäisen napalävistyksenä kesällä 2000 jyväskylässä, Jyväskylän Igor'sissa. Siihen olin ostanut itse renkaan valmiiksi. Jännitin todella paljon ja varmasti vapisin kun lävistäjä otti neulan esiin. Hän Puristi lävistettävän ihon tiukaksi ja merkkasi siihen pisteet mistä neulan kuuluisi mennä läpi. Sitten hän vain tökkäsi neulan varmoin ottein ihoni läpi, ja tunsin pienen piston. Uusi lävistykseni oli valmis ja todella kaunis, rakastuin ensi silmäyksellä.
Jälkeenpäin lävistys alkoi tuntumaan kipeältä, siihen sattui jo aika paljon. En kuitenkaan välittänyt kivusta vaan jo ensimmäisenä iltana lähdin kavereideni kanssa jyväskylän keskustaan juhlistamaan perjantaita. Esittelin ylpeänä napaani kaikille halukkaille ja moni ihmettelikin sattuiko se. Halukkaita riittikin (varsinkin miespuolisia) ja moni ihastui lävistykseeni niin että päätti itsekin hankkia sellaisen. Sain aikaan jonkinlaisen buumin Jyväskylässa, tosin vain tietyn porukan keskuudessa.
Kun menin Jyväskylästä takaisin kotiin Tampereelle sain kuulla perheeltäni kuinka typerä olin. Olin silloin 15 vuotias ja olin kyllä maininnut aikovani ottaa napakorun, mutta en ollut päättänyt mitään varmaa. Äitini suuttui, hän ei voinut sietää ajatusta tyttärensä lävistetystä ihosta.
Syksyllä sain huomata kuinka typerä olin ollut ottaessani napaan renkaan. Jouduin auto-onnettomuuteen ja ikäväkseni kaunis renkaani repesi hieman. Se alkoi kasvamaan ulos ja parin viikon kuluttua vain tipahti. Jäljelle jäi ruma arpi, mutta en kuitenkaan mennyt ottamaan uutta lävistystä.
Pari vuotta kului enkä suonut ajatustakaan napakorulle, kunnes viime elokuussa lähdin ystäväni henkiseksi tueksi Tampereen Igor'siin kun hän meni ottamaan tatuoinnin, pienen ruusun, toiseen lapaluuhunsa.
Istuskelin tatuointiliikkeessä ja katselin kuvia tatuoinneista sillä välin kun ystävälleni tehtiin sellaista. Itselläni ei ollut rahaa niin paljoa, että olisin voinut ostaa itsellenikin tatuoinnin (kun en halua mitään aivan pikkuista) mutta tajusin että voisin ottaa uuden napakorun, jotta vanha arpi peittyisi.
Aluksi vain leikittelin ajatuksella, mutta kun lähdimme pois liikkeestä ja kävelimme pari korttelia eteenpäin kenkäkauppaan käännyin takaisin. Nostin rahat läheisestä pankkiautomaatista ja astuin takaisin liikkeeseen. Lävistäjä katsoi ensin kuinka paha arpi mun navassa oli ja sanoi sitten että arpi on niin pieni, että se on mahdollista saada piiloon uudella korulla.
Katselin siinä minkä korun haluan ja se oli todellinen ongelma. En osannut valita millään, enkä voisi ikinä ottaa mitään pinkkiä tai oranssia korua. Lopulta päädyin tavalliseen kaarevaan barbelliin, jonka toisessa päässä oli musta kivi.
Aloin taas jännittämään, vaikka olin kokenut koko operaation aikaisemminkin. Naurahdin tästä lävistäjällekin, joka vain kehoitti minua rauhoittumaan. Lopulta (kun hän oli merkinnyt pisteet ihooni ja puristanut sen pihdeillä) vedin syvään henkeä ja lävistäjä työnsi neulan ihoni läpi. Totesin, että se sattui vielä vähemmän kuin edellisellä kerralla, kuin pieni hyttysenpisto. Jälkeenpäinkin lävistys oli kivuttomampi kuin ensimmäinen. Sain hoito-ohjeet ja lähdin etsimään ystävääni.
Lävistyksen jälkeen napa oli hieman arka muutaman päivän, mutta parani yllättävän pian. Olen käyttänyt vettä ja suolavesiliosta lävistykseni hoidossa ja se on parantunut täydellisesti.
Poikaystäväni innostui nähdessään koruni ja olenkin nyt ottamassa molempiin nänneihin korun ensi kesän alussa. Ja kielikorukin on suunnitelmissa. Olen varma että kaikki nämä lävistykset sattuvat paljon enemmän kuin napakoru, mutta enköhän pääse pelkoni yli
Mutta jos suunnittelet napalävistystä, niin ota ihmeessä sellainen, ei satu melkeinpä ollenkaan. Ja voin suositella sekä Tampereen että Jyväskylän Igor'sia :)
Tällainen oli mun kokemukseni napaläväristä, kaikilla se sattuu erilailla. Mulla on yksi kaveri, jolla on myös ollut kaksi kertaa napalävistys ja se sanoi että toinen kerta sattui aivan hirvittävän paljon. Nykyään tämä kaveri on ihan lävistyskammoinen, ja koska se on menossa piakkoin ottaa clithoodia, se on ihan peloissaan napalävistyksensä takia. Siis se pelkää kuinka paljon clithood oikein sattuu...
Niin ja aionhan mäkin ottaa clithoodin tässä piakkoin, vertikaalisen :) Ja tatuointejakin on suunnitteilla monia, joten mun napakoru aiheutti mulle kamalan pakon saada lisää lävistyksiä, että tietynlaista riippuvuutta se kyllä aiheuttaa :) Näistä lävistyksistä en aio kertoa äidilleni mitään, paitsi jos hän näkee nännikoruni saunassa... Tosin muutan ensi vuonna Helsinkiin opiskelemaan, joten ehkä saan sitten päättää paremmin mitä lävistyksiä /tatuointeja haluan...
Nykyään napalävistys on jo tosi suosittu lävistys ja sellainen on tosi useilla. Erottuakseni joukosta mä aion hankkia siihen jonkun tosi erikoisen kilven (shieldin, eli siis sellaisen koristejutun, joka kiinnitetään koruun) Niin mä saan mun lävistyksestäni persoonallisemman ja arpikin peittyy kokonaan.
Ja voin siis suositella napaläväriä siinäkin tapauksessa jos on edellinen revennyt pois, uudella korulla saa arven mukavasti piiloon.
Pitikin vielä kertoa perheeni reaktiota kun otin korun uudestaan. En kertonut kenelläkään, tosin pikkusisareni näki sen vaihtaessani vaatteita. Hän ihastui siihen ja lupasi olla kertomatta äidilleni. Kuitenkin kerran sovituskopissa äitini näki koruni ja huokasi syvään, koska tein taas saman virheen. Enempää ei ole jaksanut valittaa, ehkäpä siihen vaikuttaa sekin että olen nyt virallisesti aikuinen... Kaunis koruhan se on ja äitnikin myöntää sen nyt, tosin hieman empien. Mutta eiköhän hän totu ajatukseen viimeistään silloin kun hankin tatuointeja...